Omaishoitajaystäväni on saanut viime aikoina monenlaisia huonoja uutisia. Useat ovat koskeneet hoidettavan vointia. Voi käydä niin, että omaishoitaja kantaa kuorman yksin. Kaikenlaista Jobinpostia tulee, mutta omaishoitajalla ei ole aikaa tai ketään, jolle jakaa taakkaansa. Ja vaikka olisikin joku, vaikeuksista on pahimmillaan vaiettava. Jos hoidettava vaatii jatkuvaa läsnäoloa, omaishoitaja ei voi edes soittaa puhelua, koska hän ei saa puhua rauhassa ja jos hoidettava kuulisi puhelun, hän voisi mennä tolaltaan.
Mutta lopulta metalli väsyy
Vähitellen pienet ja isot vastoinkäymiset kasaantuvat omaishoitajan kontolle. Omaishoitajasta tulee iskunvaimentaja, joka ottaa kaikki kohtalon iskut vastaan. Mutta lopulta metalli väsyy.
Omaishoitajien on todettu jopa vanhenevan muita nopeammin.
Jos omaishoitajalla ei ole tilaisuuksia jakaa säännöllisesti sitä, mitä hänelle kuuluu, kaikki jää häneen. Kuorma pesiytyy mieleen ja kehoon: tulee uupumusta, ahdistusta, unihäiriöitä, masennusta, ehkä lopulta pakokauhua. Kokemusten kuormittama keho alkaa oireilemaan. Omaishoitajilla on tutkimuksissa todettu keskimääräistä enemmän esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinvaivoja, sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä sekä metaboliseen oireyhtymään liittyviä ongelmia. Omaishoitajien on todettu jopa vanhenevan muita nopeammin.
Hoidettavalla on hoitosuunnitelma. Kuka tekee sellaisen hoitajalle?
Ruumiin sairauksia ei tietenkään voi hoitaa vain juttutuokioita järjestämällä, vaan kohtaamalla koko omaishoitaja ja tarjoamalla hänelle niin sielun kuin ruumiinkin hoitoa ja ravintoa. Hoidettavalla on hoitosuunnitelma. Kuka tekee sellaisen hoitajalle?