Toisen läheisyys, halu ja kosketuksen tuoma nautinto tekee itseni näkyväksi. Mitä sitten kun vastavuoroisuus rakastellessamme hiipuu. Mitä sitten kun toinen ei enää muista tai huomaa tarpeitani, halujani tai osaa tarjota vastavuoroista nautintoa antavaa hyväilyä. Muutunko rakastelussamme näkymättömäksi osapuoleksi. Miten kauan voin ja jaksan antaa mutta en saada.
Huomaan joutuvani työstämään vastavuoroisuuden hiipumista rakastellessamme. Kosketus muuttuu yksisuuntaisemmaksi ja törmään näkymättömyyden tunteisiin. Eikö minulla ole toiselle väliä. Eikö hän halua hyväillä minua. Olenko tässä rinnallasi vain sinua varten.
Ja niinhän se on jo nyt, ja jatkossa vielä selkeämmin olen rinnallasi sinua varten. Et ehkä tulevaisuudessa huomaa etkä osaa etkä muista miten antaa hyväilyjä. Mikäli en osaa muuttua ja muuttaa omaa kokemusperustaani, näkymättömyyteni on tulevaisuuteen kirjoitettu.
Tiedän, ettei kyse ole halusta, vaan muistin hiipumisesta.
En halua luopua toisen näkyväksi tekemisestä itselleen ja minulle hyväilyjeni kautta. Pysähdyn siihen, osaanko muuttaa omaa suhdettani ja tulla näkyväksi itselleni ja toiselle häntä hyväillessäni. Riittääkö minulle se näkyvyys, joka on tarjolla toisen nautinnossa ja antamisessa. Kokemuksestani tiedän tämän kantavan pitkälle, mutta riittääkö tämä.
Huomaan pysähtyväni kysymykseen, miten tässä tilanteessa voin ja haluan ottaa vastuun omasta seksuaalisesta nautinnostani. Toinen ei siihen pysty, tiedän, ettei kyse ole halusta, vaan muistin hiipumisesta. Suhteemme on murroksessa. Kiteytyykö koko näkymättömyyden kysymykseni siihen, miten en enää voi olettaa enkä odottaa toisen kantavan vastuuta minun nautinnostani.