Nopeasti etenevä sairaus ei jätä aikaa surulle. Suru on kulkuväline, jolla siirrytään vaiheesta toiseen. Kun tilanteet vyöryvät toistensa päälle tauotta, ei ole mahdollisuutta viipyillä menneessä ja siirtyä surun kieseillä uuteen. Silloin juostaan kovaa pysyäkseen taudin kintereillä.
Mieheni kuoli rivakasti etenevään neurologiseen rappeumasairauteen. Kun himona töitä tekevä ja kovakuntoinen mies päätyy kuudessa vuodessa pyörätuolista lattialle lamovaksi ja kuolaavaksi varjoksi itsestään, vauhti on ollut kova. Rapistuminen riensi sellaista vauhtia, että surulle ei jäänyt aikaa. Juuri kun sai arjen vastaamaan tilanteen vaatimuksia, oli se jo sopeutettava uuteen. Lopulta opin, että heti kun mieleen tuli, että tulevaisuudessa pitäisi olla jotakin, sitä oli saman tien alettava järjestämään, muuten myöhästyi – kuten monesti kävi.
Teinpä miten paljon tahansa, se ei ollut lähellekään riittävää.
Vallitseva tunne mieheni sairastaessa oli kauhu. Tuntui kuin olisi seurannut auton syöksymistä kohti muuria kykenemättä tekemään mitään. Päälle päin pidin yllä mahdollisimman normaalin näköistä arkea, mutta sisällä velloi avuttomuus, riittämättömyys ja syyllisyys. Teinpä miten paljon tahansa, se ei ollut lähelläkään riittävää.
Koska voimavaroja ei jäänyt surulle, suru tarttui arkeen. Surematon suru pinoutui hoitamattomiksi laskuiksi, siivoamattomiksi nurkiksi, puoliksi juoduksi laseiksi tiskipöydälle ja takkuun menneiksi aikatauluiksi. Suru muuttui loputtomaksi arjen vatvomiseksi puheluissa siskon kanssa. Surusta tuli unettomuutta. Kuntoni rapistui samaa vauhtia mieheni kanssa. Sairauden alkuvaiheessa fysioterapeutti teki minulle perusteellisen kuntokartoituksen, jossa hän totesi minun olevan erinomaisessa kunnossa kaikilla mitatuilla alueilla. Kun elinpiirini kutistui yhä tiukemmin kotiin, ryhdyin pyörittämään hulavannetta ylläpitääkseni vatsalihaksiani. Kun olin oppinut hetkuttamaan lantiota oikein, tavoitteeni oli pyörittää vannetta ensin joitain minuutteja. Lopulta viikko viikolta aika vain lyheni, kunnes en jaksanut pyörittää vannetta edes minuuttia. Olin loppu.