Omaishoitaja on vaarassa jäädä yksin omien kokemustensa ja tunteidensa kanssa. Hiipuva läheinen ei enää ole kykenevä kuuntelemaan tai ymmärtämään omaishoitajan tuntoja. Omaishoitajan on koko ajan tekemisissä hoidettavansa kanssa ja kotona saattaa rampata useita kotihoidon yms edustajia päivässä. Silti kukaan ei pysähdy kyselemään tai ottamaan vastaan omaishoitajan tunteita.
Ihminen on laumaeläin. Tarvitsemme yhteyttä lajitovereihin, vaikkakin toiset tarvitsevat sitä enemmän kuin toiset. Silti kukaan ei selviä yksin. Ihmisellä on jo biologisten asetustensa takia tarve kuulua joukkoon ja käytämme toinen toisiamme itsesääntelyn apuna. Kun hoidettavan läheisen mahdollisuudet auttaa omaishoitajaa tunnesäätelyssä vähenevät, oman itsen hallinnointitehtävät siirtyvät yhä enemmän omalle kontolle.
Ihminen on laumaeläin.
Omaishoitaminen on raskasta työtä ja raskaammaksi se tulee, jos kukaan ei auta tunnekuorman kantamisessa ja oman pään selvittelyssä. Uupuminen on omaishoitajien ammattitauti. Omaishoitaja hyötyy lomista, mutta jos omaishoitajan tunteille ei löydy vastaanottajaa, lomat eivät ole riittävä vastaus.
Mieheni sairastaessa puhuin monien ihmisten kanssa ja halutessani tunteilleni olisi löytynyt ainakin jollakin aikavälillä vastaanottaja. Ilman sitä en olisi selviytynyt. Silti nopeasti etenevä sairaus ja kumppanin tarjoaman päivittäisen emotionaalisen tukityön väheneminen ja loppuminen vaativat veronsa. Kun kuolema lopulta tuli, olin aivan loppu.