Lähtökohtaisesti en pidä liikunnasta, koska koen olevani siinä huono, eikä itseni rasittaminen miellytä ja hikoileminen on vastenmielistä ja epäesteettistä. Silti liikun useimpina päiviä ja monet elämäni parhaimmista asioita ovat liittyneet liikkeeseen. Kamppailu-urheiluvuoteni olivat elämäni parhaita ja salsa valaisee harmaimmankin päivän.
Kaikkialla korostetaan liikunnan merkitystä sydänterveydestä astronauttien kuulentoihin. Itsekin koen hyötyväni ratkaisevasti liikkeessäpysymisestä, mutta silti en ole oppinut pitämään liikunnasta.
Kaikesta yrittämisestäni huolimatta olin lopulta niin väsynyt, että kevytkin liikunta oli liikaa
Kun mieheni ensimmäinen diagnoosi tuli, oivalsin heti hyvää tekevien rutiinien merkityksen. Lisäsin liikunta-ja itsehoitorutiinejani tavoitteena terveys, joka auttaisi minua kestämään omaishoidon rasitukset. Kunnostani tuli erinomainen ja ientulehdus parani. Silti kaikesta yrittämisestäni huolimatta olin lopulta niin väsynyt, että kevytkin liikunta oli liikaa. Purin hammasta ja yritin kovemmin. Lopputulos oli kerta kerralta laskeva tuloskäyrä. Lopulta minuutin kevyehkö suoritus ei onnistunut.
Olin lopen uupunut, eikä mieleni ja kehoni kokonaisuus enää venynyt mihinkään ylimääräiseen. Reisissä olisi riittänyt jerkkua, mutta minä en enää jaksanut. Vaatimukset olivat käyneet ylitseni sellaisena koskena, että jaksamiseni oli loppu. Ei ollut enää mistä ammentaa.
Kun olin tyhjä ja peloissani, minua piti pinnalla tunnin kävelyt
Siinä tilanteessa, kun olin tyhjä ja peloissani, minua piti pinnalla tunnin kävelyt metsässä koirani kanssa. Liki päivittäin kävin kävelyllä lähimetsässä. Annoin vanhan pikku koirani juosta vapaasti, mutta laitoin sille kuonokopan niin, ettei minun tarvinnut valvoa sen menoa. Se ei voisi tehdä mitään, mistä edes teoriassa voisin joutua vastuuseen. Samalla soitin pitkän puhelun siskolleni, joka kuunteli loputtomasti samaa jankkaamistani. Olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen.
Hyvät rutiinit kelluttivat minut läpi pitkän myrskyn
Läpi koko omaishoitamisen ja läheisen kuoleman tuskan pidin kiinni rutiineistani. Hyvin pitkään, vuosia, en jaksanut välillä kuin yhden toiston, mutta nyt, kolme vuotta kuolemasta, jaksan jo kuusi toistoa. Se on säälittävää, mutta käyrä on nouseva. Hyvät rutiinit: päivittäinen liikunta, lapsena opittu hampaiden hoito ja läheisten tuki, kelluttivat minut läpi pitkän myrskyn.