Jossain vaiheessa siirryimme eri vuoteisiin nukkumaan mieheni kanssa. Ehkä se tapahtui viimeistään siinä vaiheessa, kun hän siirtyi sairaalasänkyyn. Siitä alkoi sinnikkäät univaikeuteni, jotka ovat olleet seuranani tähän päivään saakka. Herään monta kertaa yössä ja uudelleen nukahtaminen on vaikeaa. Aluksi lääkitsin unettomuuttani lukemalla öisin tiedeuutisia kännykältäni. Jonkin aikaa se toimi hyvin, kunnes neurologia alkoi olla niin tuttua, että rupesin ymmärtämään artikkelit ja innostuin niiden sisällöstä. Nyt luen uutiset päivällä.
Olen viettänyt mahdollisimman aktiivista sosiaalista elämään. Noin vuosi sitten olin bileissä kaverini luona. Kymmenen aikaan minua ramasi aivan hirvittävästi ja oikaisin itseni hetkeksi vierashuoneen sängylle. Nukuin aamuun saakka. Sama toistui seuraavissakin juhlissa. Oivalsin, että toisten ihmisten läheisyys rauhoitti minut uneen. En totu läheisen ihmisen puutteeseen ja parisängyn sietämättömään leveyteen. Hermostoni on koko ajan ylivirittynyt ja herättää minut monta kertaa yössä.
Kirjojen on oltava helppoja, kevyitä, mukavia ja harmittomia tai hidassoutuisen jankkaavia.
Päätin kokeilla toimisivatko äänikirjat riittävän rauhoittavana äänimaailmana minulle, niin että nukkuisin paremmin. Minulla on lukivika ja kokeilin Celian äänikirjoja (Celia on saavutettavuuskirjasto lukemisesteisille). Tiesin, että maksulliset äänikirjapalvelut eivät toimi minulle, sillä saatan tarvita äänikirjoja tuntikausia yössä. Totesin että Hemingway ei toimi, koska rakastan Hemingwayta päivällä, dekkarit ovat liian jännittäviä ja konekielinen luenta ei tuo riittävää turvaa. Minun autuuteni ovat kevyet romanttiset viihdekirjat. Myös Jane Austen, renessanssiajan runoelmat ja Giovanni Guareschin Isä Camillot vaivuttavat minut uneen. Kirjojen on oltava helppoja, kevyitä, mukavia ja harmittomia tai hidassoutuisen jankkaavia. Ehkä seuraavaksi kokeilen Päätalon Iijoki-sarjaa.