Kynnykseni soittaa terveydenhoidon neuvontapuhelimeen (116117) on noussut. Viimeisessä puhelussani törmäsin sanattomaan hirttosilmukkaan. Ohje oli ”menkää päivystykseen”. Pysäyttävää oli mitä tämän jälkeen tapahtui. Vasta tässä vaiheessa minulta kysyttiin vaimoni sotu. Kun vielä epäröin sitä, onko päivystykseen meno välttämätöntä, toinen totesi minun toimivan omalla vastuullani.
Sanattomasti, rivien välistä, minulle tehtiin selväksi mitä kaikkea voisin odottaa, mikäli en toimisi ohjeen mukaisesti ja jotain vakavaa tapahtuisi. Sanaton uhka ja velvoite tuli selväksi. Toimi ohjeen mukaisesti tai …
Olin huomaamattani asettanut itseni pakkorakoon, jossa ei enää ollut helppoja ratkaisuja. Muistisairaan kanssa meno yölliseen Jorvin päivystykseen ei tuntunut mitenkään terveelliseltä vaihtoehdolta. Jonotusaika oli noin 4 – 5 tuntia. Pääsisimme kotiin jo nyt väsyneen vaimoni kanssa joskus aamuyöllä. Vaimoni kaikki muistisairauden oireet korostuvat väsymyksen myötä. Tiesin myös, että päivystyskäynnistä toipuminen veisi helposti kahdesta kolmeen päivään.
Vaihtoehto, jota minulle tarjottiin ei myöskään vaikuttanut houkuttavalta. Mikäli en toimita vaimoani päivystykseen ja ole hänen rinnallaan minua odottaa huonoimmillaan syyte heitteillejätöstä tai kuolemantuottamuksesta.
Kertaakaan puhelun aikana minun jaksamisestani tai kokonaistilanteestamme ei kysytty.
Asetelma tuntui näin omaishoitajan kohtuuttomalta. Minun odotetaan venyvän, mukautuvan ja jaksavan. Olin odottanut takaisinsoittoa koko illan ja sitten minun odotettiin lähtevän yön selkään väsyneen vaimoni kanssa päivystykseen viettämään iltaa.
Kertaakaan puhelun aikana minun jaksamisestani tai kokonaistilanteestamme ei kysytty. Puhelun ydin oli, menkää päivystykseen tai …
Kaiken kukkuraksi puhelussa minulta tivattiin, miksen ollut soittanut jo aikaisemmin. Takaisinsoiton viiveellä ei ollut merkitystä, mutta sillä siis oli, etten ollut reagoinut paria tuntia aiemmin.
Jälkeenpäin olen peilannut tilannetta. Todennut kuinka kohtuuttomaksi omaishoitajuuden tukirakenteiden alasajo tekee omaishoitajuuden. Olen käytännössä vastuussa toisesta. Järjestelmä on valmis asettamaan uhat, mutta ei oikeasti edes pyri tukemaan selviytymistäni arjen haasteissa.
Otin henkilökohtaisen riskin. Emme menneet yöllä päivystykseen. Soitin aamulla terveyskeskukseen, josta saimme lähetteen päivystykseen. Koko päivä tässä vierähti, mutta ei sentään yötä. Mitään hälyttävää ei löytynyt ja vältin tällä kertaa syytteet ja tuomiot.
Mitä tästä opin. Olen seuraavan kerran varovaisempi sotun antamisen kanssa. Pidän myös mielessäni tuen, neuvon ja tuomion kulkevan näissä puheluissa käsi kädessä.