Älykäs ja pystyvä ystäväni haksahti huijausviestiin. Ihmettelin, miten se oli mahdollista, kun mukamas Postin viesti tuli aivan ihmeellisestä osoitteesta. Kun stressaannumme tai olemme kriisissä, kognitiiviset (älylliset) taitomme taantuvat. Meiltä kysymättä aivomme laittavat asiat tärkeysjärjestykseen: selviytyminen on ykkönen. Ajattelu, muisti, oppiminen ja suunnittelu jäävät odottamaan rauhallisempia aikoja. Ystäväni elämäntilanne on ollut pitkäaikaisesti erittäin kuormittava. Sellaisessa tilanteessa hänen ajattelukykynsä herpaantui sen verran, että pankkitiedot lähtivät väärälle sivustolle.
Itsekin muistan, miten mieheni sairauden edetessä ja kuormituksen kasvaessa, kykyni hoitaa asioita laski laskemistaan. Tiesin, mitä minun olisi pitänyt tehdä, mutta voimat eivät riittäneet asioiden hoitamiseen. Samaa tahtia, kun mieheni kunto rapistui, turvallisuuden tunteeni mureni ja mielen sisäinen kaaos lisääntyi. Päällepäin olin hyvin pukeutunut, mutta kela-taksin tilaaminen oli ylivoimaista ja veroilmoituksen tekeminen oli kuin hävittäjäkoneen kokoamisohjeiden seuraamista. Asiat jäivät hoitamatta tai menivät sotkuun.
Koko kognitiivinen kapasiteettini oli varmistamassa henkiin jäämistäni.
Kun mieheni kuoleman hetki tuli, tiesin, että minun olisi pitänyt tilata lääkäriaika sairaslomaa varten, mutta ajan varaaminen oli kuin toisessa todellisuudessa, johon minulla ei ollut pääsyä. Kuoleman jälkeen pankit ja virastot lähettivät postia. Avasin suurimman osa kirjeistä ja taittelin ne pinoon pöydälle. Vieraskielisiä kirjeitä en edes avannut. Viikkojen kuluttua siskoni kävi läpi kirjeet ja kirjoitti kuhunkin niistä, mitä niille olisi tehtävä. Siitä ei ollut apua, sillä en ymmärtänyt suomenkielistä tekstiä. Sain neuvoja puhelimessa, mutta puhelun päätyttyä en muistanut ohjeita edes pääpiirteissään. Koko kognitiivinen kapasiteettini oli varmistamassa henkiin jäämistäni.
Vasta kun mieleni rauhoittui, ajattelukyky palasi.
Kognitiivinen taantuminen tuntui jokseenkin samalta kuin aivoista olisi sammutettu valot. Kun piti seurata ohjeita, selvittää asioita, punnita vaihtoehtoja tai oppia uutta, en vaan pystynyt. Vaikka kuinka tuijotin pankin dokumenttia, sanat eivät hahmottuneet ymmärrettäviksi lauseiksi eikä puhelimitse annetuista ohjeista jäänyt mitään mieleen. Pinnistely ei auttanut. Mieheni kuolema oli hetken aikaa minulle maailman loppu. Aivoni keskittyivät pitämään minut hengissä. Perukirja, veroilmoitus ja puhelinliittymän kilpailutus oli toisarvoista. Kokemus oli ahdistava ja pelottava, mutta vähitellen turvallisuuden tunteen palautuessa ja mieleni rauhoittuessa ajattelukykynikin palautui.