Terveisiä Kelan Omaisten parikurssilta. Saimme rautaisannoksen omaiselle tärkeätä perustietoa. Pääsimme myös pari kertaa jakamaan vertaiskokemuksia. Tässä pysähdyn aiheeseen, mitä ei käsitelty, eli parisuhteen ylläpitoa toisen sairastuessa.
Monesti pysäyttävintä on se mitä väistetään, se mistä ei puhuta. Itselleni tulee helposti tunne, että minulle tärkeä asia on muiden mielestä epäolennainen. Tässä tapauksessa parisuhteen ylläpito.
Puolisoni sairauden etenemisen myötä tuskailen jatkuvasti sen kanssa, miten voimme ylläpitää parisuhdetta. Ajatustani vastavuoroisesta kiintymyssuhteesta. Kammoan hetkeä, jolloin huomaan suhteemme pelkistyneen hoitosuhteeksi. Vielä en tiedä mitä tällaisesta suhteesta todellisuudessa puuttuu verrattuna nykyiseen. Varmasti yhtenä rakastelu ja intohimo toista kohtaan. Tarkoittaako suhteen muutos hoitosuhteeksi intohimon ja rakkauden loppumista?
Muistisairauden edetessä tulee varmasti hetki, kun puolisoni ei enää tunnista minua. Missä kulkevat rajat, ja mistä saisin tukea kysymysteni työstämiseen? Omaisten parikurssi ei ilmeisestikään ollut se foorumi, missä näitä kysymyksiä voisi käsitellä.
Olen hämmentynyt kurssinjärjestäjän tai Kelan valinnasta. Kyse oli omaisten parikurssista. Kurssista mihin osallistujat tulivat puolisonsa kanssa. Eikö tässä ole aivan mahtava tilaisuus pysähtyä myös parisuhteen äärelle? Ajatuksia ja toimintamahdollisuuksia virtaa, siitä mitä kaikkea tämä voisi tarkoittaa, mutta ei sitten tarkoittanutkaan.
Minulle tärkeät parisuhteen ylläpitämisen kysymykset loistivat poissaolollaan.
Fysioterapeutin liikunta oli liikuntaa. Luova toiminta oli luovaa toimintaa. Yhteinen askartelu oli askartelua. Kurssipaikan sängyt olivat lähtökohtaisesti vastakkaisilla seinustoilla. Luennot käsittelivät etuisuuksia jne. Minulle tärkeän parisuhteen ylläpitämisen kysymykset loistivat poissaolollaan.
Olenko poikkeava, kun mietin ja vaalin parisuhdettamme? Onko parisuhde ja omaishoitajuus yhdistelmä, joka ei mahdu samaan yhtälöön?
Jäin haaveilemaan toteutumatta jäänyttä. Mitä olisimmekaan voineet saada fysioterapeutilta, vinkkejä parihierontaan, miten ja apuvälineitä tähän. Jäin haaveilemaan, mitä olisimme voineet saada toimintaterapeutilta, vinkkejä intiimeihin kohtaamisiimme ja apuvälineitä tähän. Jäin haaveilemaan luovan toiminnan mahdollisuuksia, miten pysähtyä yhdessä ja kohdata sanattomien katseiden maailmassa.
Mietin tässä miksi en osannut kysyä. Miksi en aukaissut suutani. Oikeasti aukaisin, mutta vetäjä ei osannut kohdata. Ovatko omaishoitajuuden ja parisuhteen ydinkysymykset niin vaikeita, että on vain helpompi puhua, no, sosiaalietuuksista ja ravintosuosituksista?
Jäin ihmettelemään kurssijärjestäjien valintaa. En itse olisi omaishoitaja ilman rakkauttani ja kiintymystäni puolisooni. Keskinäinen liima on ylivoimaisesti tärkein asia, joka antaa voimia jatkaa ja tehdä arjen vaikeita valintoja. Hänen katseensa kertoo minulle kaiken tarvittavan.