muistot – rutiinit – niksit – opit
Ystäväni kysyi kuinka voin. Halusin olla hänelle rehellinen. Vastasin siis etten tiedä. En todellakaan tiennyt. Olen täysin toimintakykyinen, kaikki langat käsissä ja ulkoapäin hyvissä voimissani. Tosiasiassa en tiedä kuinka voin.…
Huomaan erkaantuvani muusta maailmasta yhä syvemmälle muistisairauden tuomaan arkeemme. Arki pyörii kotimme seinien sisällä meille juuri nyt toimivalla tavalla. Kynnys edes yrittää avata ulkopuoliselle missä menemme on noussut tosi korkeaksi.…
Nyt se sitten tapahtui. Puolisoni kysyi minulta ja lapsiltamme keitä me oikein olemme. Toiselta lapseltamme hän tiedusteli, onko hänellä äitiä. Minulta kuka olen ja onko minulla lapsia. Tiesimme tämän tulevan,…
Lähtökohtaisesti en pidä liikunnasta, koska koen olevani siinä huono, eikä itseni rasittaminen miellytä ja hikoileminen on vastenmielistä ja epäesteettistä. Silti liikun useimpina päiviä ja monet elämäni parhaimmista asioita ovat liittyneet…
Osallistuimme puolisoni kanssa ylioppilasjuhliin. Väkeä oli paljon ja hälyä sen myötä. Ihmiset kiertelivät ja vaihdettiin kuulumisia. Siirtyessäni seuraavaan kohtaamiseen huomasin puolisoni ympärillä tyhjän tilan. Keskellä hälyä ja väen paljoutta hänen…
Terveisiä sopeutumisvalmennuskurssin ravitsemusterapeutin luennolta. Terapeutin viljelemä verbi pitäisi pysäytti minut. Kasviksia pitäisi syödä. Lautasmallia pitäisi noudattaa. Suolan käyttöä pitäisi vähentää. Proteiinin saanti pitäisi varmistaa jne. Asiantuntijan pitäisi siirtyy huomaamatta sisäiseksi…
Viime viikon Kelan järjestämällä Omaisten parikurssilla rikoin taas rajoja. Kyse oli niinkin yksinkertaisesta kysymyksestä kuin sängyistä. Vastaanottovirkailija oli sitä mieltä, että organisaation linja on, ettei sänkyjä saa yhdistää. Kurssilla parin…
Terveisiä Kelan Omaisten parikurssilta. Saimme rautaisannoksen omaiselle tärkeätä perustietoa. Pääsimme myös pari kertaa jakamaan vertaiskokemuksia. Tässä pysähdyn aiheeseen, mitä ei käsitelty, eli parisuhteen ylläpitoa toisen sairastuessa. Monesti pysäyttävintä on se…
Puolisoni oli hyvin meneväistä sorttia: liikuntaa joka päivä, järjestötoimintaa, soittamista ja lasten rientoihin osallistumista, ja töitäkin kerkesi tekemään paljon. Kun liikuntakyky heikkeni, urheiluharrastuksista piti luopua, vaikka jonkinlaista liikuntaa jokaiseen päivään…
Mieheni sairastumisen ja kuoleman myötä talouteni ajautui kaaokseen. Tai oikeasti ei ajautunut, vaan minä en osannut tai kyennyt hoitamaan sitä. Pahimpina aikoina tuijotin surun ja ahdistuksen murtamana pankin lähettämää dokumenttia…